Topeliorden

I gymnasiet finns ofta en beställning på de texter studerande förväntas leverera. De ska skriva essäsvar och rapporter, recensioner och tal. Vi lärare ber dem analysera uppgiften, identifiera nyckelord och använda sig av olika genremarkörer. De ska kunna referera och jämföra, tolka och diskutera.

Under en skrivkurs i finska fick Topeliusgymnasiets studerande testa på att utgående från ett inlägg på ett diskussionsforum skriva tre texter i tre olika genrer. De skulle först skriva en insändare alternativt ett svar på diskussionsinlägget, sedan ett tal och den tredje texten kunde antingen vara en notis, en reklam, en anmälan eller en dikt. Föga överraskande var den tredje uppgiften den som gav de mest varierade texterna både innehållsmässigt och stilistiskt. Speciellt dikterna vittnar om skrivglädje och motivation. Här följer dikterna som producerades under kursens gång.

Aurora Löija tog inspiration av ett inlägg om krävande gymnasiestudier.

Lukio raskas, uuvuttava

mielen puuduttava.

Pitäisikö kesken jättää?

Vai mikä tässä oikein mättää?

Paljon nyt jo olen oppinut monta koettakin kirjoittanut.

Lakin haluan käteeni keväällä,

mutta onko jaksamista tarpeeksi jäljellä?

Päätän nyt, että aion jaksaa

enkä mielenterveydelläni aio maksaa.

Lukio on raskas, uuvuttava

mutta minä jaksan,

siihen on uskottava.

Aurora Löija

Elin Laihorinne och Fanny Fredriksson har använt ett inlägg om hur vi påverkas av sociala medier.

Kuulen tutun äänen vieressäni

“Herää” hän sanoo

Paras kaverini

Aina luonani

Minun turva tässä pelottavassa maailmassa

“Kulta, katso kuka on kommentoinut sinun kuvaa” hän sanoo minulle

Innostun

Ilman häntä en olisi mitään

En tietäisi mitään tai tuntisi ketään

Hän on minun yhteys tulevaisuuteen ja menneisyyteen

Niin älykäs olento

Hän on minun kaikkeni

Voin ostaa hänelle kaiken minkä hän tarvitsee

Kun hänen energiansa loppuu olen aina valmis auttamaan

Hän voi luottaa minuun

Hän tietää mitä tarvitsen

Hän löytää aina ne parhaat vaihtoehdot

Miten voisin ikinä kiittää häntä?

Jos hän olisi todellinen tarjoaisin hänelle ruokaa

Hänhän puhuu suosikkiravintolastaan koko ajan

Elin Laihorinne

Ihmiset hymyilee,

puhelimensa edessä.

He nauravat,

mutta en tiedä miksi.

Näen ruokaa,

mutta en voi maistaa,

jos se on hyvänmakuista.

Kuvat matkoilta,

haen kaupungin nimet netistä,

ja löydän saman kuvan.

Näen iloisia perheitä,

mutta en tiedä

jos he aina ovat iloisia.

Fanny Fredriksson